Viime päivät on ollut hiljaista. Kun asiakkaita ei ole, sain tehtäväksi ideoida tulevia juttuja, selvitellä tiettyjä asioita yms. Hieman ihmetyttää, miten vasta tässä vaiheessa suunnitellaan tulevalle hiihtolomalle tarjottavia aktiviteettejä, mutta kuka minä olen yrityksen toimintaa kyseenalaistamaan. Ihan mielenkiintoisia juttuja on luvassa, niistä lisää kun itsekin paremmin aktiviteetteihin tutustun.

Viime viikonloppuna kävin tutustumassa (reissut sisälsivät ajoittaista eksymistä) alueeseen, jossa yritys järjestää lumikenkäretkiä. En tosin vieläkään tunne aluetta niin hyvin kuin haluaisin, pitäisi käydä vielä uudestaan. Oli oikein ihana sää, pientä pakkasta.

Oparin voin yritykseen tehdä (jee!), mutta valmista aihetta en kuitenkaan sieltä saa (vähemmän jee). Itse on keksittävä. Ainoa rajaus, jonka sain, on että tuotekehitystä, kiitos. Meneepä vaikeaksi, varsinkin kun olen luonut itselleni kiireen saada opari pian työnalle. Yksi ideantynkä minulla on, mutta luulenpa hylkääväni sen.

Trampoliinin pito loppui venäläisten osalta jo viikko sitten, mutta palaan siihen vielä.... Trampoliinilla pomppivaa lasta piti aina pitää silmällä, mutta ei niin tiiviisti etten olisi ehtinyt huomioida myös ympäristöä. Oli mielenkiintoista seurata, miten lasten vanhemmat reagoivat lasten pomppimiseen. Osa vain katseli, monet antoivat neuvoja, miten lapsen tulisi pomppia (tai enhän minä venäjää ymmärtänyt, mutta siltä se kuulosti) ja pieni osa isistä kannustivat sotilaallisella tavalla lastaan parempaan suoritukseen. Pienten lasten vanhemmat olivat aina kannustavia ja nauroivat lasten mukana. 

Oli myös lapsia, joiden vanhempia en koskaan nähnyt, lapset liikkuivat hotellissa itsenäisesti. Näistä lapsista monet olivat kanta-asiakkaita ja varsinkin viimeisenä päivänä monet heistä olivat erittäin kotonaan trampoliinin luona. Sain monesti pyytää heitä siirtymään pois trampoliinin reunan päältä. Se, että he ylipäätänsä keksivät nousta reunan päälle oli varmasti oma vikani, itsehän istuin aina pienten lasten pompiessa trampoliinilla (jotta pystyin helposti pysäyttämään heijaavan liikkeen).

Maanantaina jatkuu perehdyttäminen, ainakin käymme lisää läpi varmistamista. Olen "vapaa-aikanani" harjoitellut yleisimpiä solmuja, joita kiipeilyssä käytetään (tiesinhän, että siitä kanootin kaatamisesta olisi jotain hyötyä).