Tammikuu alkaa lähestyä loppuaan ja hyvä niin, en jaksaisi tätä tekemättömyyttä enää. Sitten viime kirjoituksen olen harjoitellut seinäkiipeilyn varmistamista ja tehnyt hiihtolomien viikko-ohjelman esitettä. Eilen kyllä oli ihan asiakkaitakin, erään koulun opiskelijoita tuli opettelemaan kiipeilyä ja sen varmistamista. Opin siinä samalla itsekin paljon köysitoiminnasta ja olin apuna parhaan taitoni mukaan. Mielenkiintoista neuvoa asiaa, jonka itsekin oli oppinut puolisen tuntia sitten :) Solmun tekoa myös opetin ja varmistelin, että opiskelijat esimerkiksi tekivät oikein varmistamisen.

(Kuvia otettiin opiskelijoiden luvalla.) Ohjelmassa oli seinäkiipelyä, koritornikiipeilyä ja jättikiikku. Jossain vaiheessa havahduin siihen vastuuseen, joka tulee tässä työssä. Ihminen on useiden metrien korkeudessa luottaen siihen, että minä olen osannut tehdä asiat oikein.

Opariakin olen ehtinyt aloitella. Ihan vähän vain, sillä oma arki oli taka-alalla monen päivän ajan (onnea vielä kerran hääparille). Helppoa ei tule olemaan, pelkään, etten keksi hyvää ideaa. Tunnetta ei auta se, että aamulla tunsin oloni heikoksi, sairastuakinko tässä vielä pitäisi?!

Ensi viikolla alkavat säännölliset työt, vihdoinkin.