Leskenlehdet ja hiirenkorvat yhtenä merkkinä, mutta tarkoitinkin nyt harjoittelun kannalta katsottuna. Koulujen luokkaretket ovat lähes suurin työllistäjä toukokuussa. Lumien sulettua ulkoaktiviteetit ovat tulleet minullekin tutuksi. Trapetsihyppy kuusi tai kolme metriä korkean puutolpan päältä (sen varmistaminen) on laji, johon olen päässyt tutustumaan kunnolla. Muita ulkolajeja ovat Kiiking-keinu, jättikiikku (jota hallissakin toteutetaan) metsägolf, frisbeegolf (tai jotain sinnepäin) ja vaijeriliuku lammen yli.

Palatakseni vielä trapetsihyppyyn. Kypärä päässä kokovaljaiden ja varmistusköyden kanssa hypätään tolpan päästä reilun metrin päässä olevaan tankoon. Siinä sitten roikutaan ja köyden avulla hyppääjä lasketaan alas. Varmistaminen on  kyllä helppoa, mutta on siinä joitain muistettavia asioita. Alussa en niitä kaikkia muistanut, mutta nyt alkaa jo sujua.

Tänään aamupäivästä oli edellä mainittuja ulkolajeja ja iltapäivällä tuttuja sisälajeja (seinäkiipelyt, kiikku, jousi- ja puhallusputkiammunnat). Minun hommiin kuuluivat ensin trapetsit sekä avustaminen lammen ylityksessä ja kiipeilyjen varmistaminen. Ihana sää ja mukavia asiakkaita, olin itsekin oikein hyvällä tuulella. Tällaisiä päiviä voisi olla enemmänkin. Ei sillä etten pääsääntöisesti viihtyisi töissä, oli vain jotenkin erikoisen hyvä päivä.

Kun kerran aloitin kysymyksellä niin tasapainon takia lopetankin sellaisella. Mistä tietää, että on koko päivän varmistanut kiipeilyjä? Vastaus löytyy katsomalla käsiin. Molemmat ovat vähän likaisen näköiset ja minulla varsinkin oikean käden pikkusormen syrjä on musta. Köysistä tartuu käsiin likaa. Lika tullee niihin karabiineista ja varmistuslaitteesta.